ahdistaa
inhottaa
hetken aikaa olin poissa täältä
ensin seisoin jossain ja sitten olinkin lattialla
kädet ihan veressä
ei se edes sattunut
vaikka jäi kamalat jäljet
en tunne mitään fyysistä kipua kunnolla enää
silti tunnen kuinka sattuu
koska tiedän että tunnen väärin
olen kamala ihminen
en minä ansaitse olla ystäväsi
sinä unohdat minut
ja niin on parempi
olenhan nytkin vain juuri ja juuri olemassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti